Toimittajan työ on nähtävästi kovin upeaa ja hohdokasta, muuhun johtopäätökseen ei voi tulla kun katsoo tännekin Mattilanniemessä pidettävään pääsykokeeseen vaivautuneen väen suurta määrää.
Ehdin melkein lukea kirjan loppuun matkalla, viimeiset sivut luin Matkakeskuksessa (joskin olen mä sen aiemminkin lukenut pari kertaa). Siristeltyäni silmiäni muutaman minuutin kävin katsomassa lähtevien bussien taulusta, että sellainen Puuppola onkin olemassa oikeasti eikä vain mun huonon näkökykyni tuotos. Lähdin samalla kävelemään Mattilanniemeen. En oikein tiedä, millainen stereotypia mulla tulevaisuuden toimittajiksi haluavista oli, muttei tämä nyt oikein sitä vastannut. Paikalla oli kovin normaalin näköisiä ihmisiä, jollain oli lenkkaritkin. Vieressä muutama poika kertasi pääsykoejunamatkaa: “kaikilla muilla oli oikein muistiinpanojakin, mä luin kirjan vaan kerran läpi..” Kokeeseen osallistuvista ylivoimainen enemmistö näytti olevan tyttöjä. Itse olin paikalla ensikertalaisena.
Kello 10.15 alkoi, eikä siinä ollut ollut enää ihmeemmin jännitettävää. Ihan kuin olisi missä tahansa lukion kokeessa, vähän erilaisemmassa paikassa vaan. Tehtäviä oli vain kolme, ensimmäinen pohjautui löyhästi pääsykoekirjaan, toisessa piti kirjoittaa essee 50-sivuisesta aineistosta ja kolmannessa ideoida. Tehtävät sikäli olivat helppoja, ettei niissä vaadittu ihmeempää pääsykoekirjan tuntemusta, vaan yleisellä hyvällä älylläkin ne saattoi helposti selvittää. Tämän vuoksi tietysti kaikista kokeessa olleista tuntuu, että se meni ihan hyvin koska osaamattomuuttaan ei huomaa niin helposti.
Kokeen tekeminen sujui ihan mukavasti. Kolmesta konseptista yksi täyttyi luonnosteluista ja toisestakin kului siihen sivu. Vastauksen mahtuivat sille viimeiselle, jäi sivu tyhjääkin. Touhusin näin jälkeenpäin katsottuna varsin tehokkaasti. Luonnostelin kaikenlaista agenda settingistä Lordiin ja kalapuikkotuoreisiin Nato- ja kuntauudistusaiheisiin. Huomasin, että hyvää valmistautumista olisi ollut kahlata satasivuisia liikenneraportteja tai kunnan esityslistoja läpi ja kirjoitella niistä vaikka blogimerkintöjä. Muutenkin aktiivisempi kirjoittelu tuntui mätsäävän kokeeseen valmistavaksi harjoitteluksi paljon paremmin kuin pelkkä kirjan opettelu. Aineiston läpikäymiseen hurahti ehkä tunti, ihan 50 sivua ei tarvinnut lukea, lopusta osa oli lähdeluetteloa. Osan sivuista vain silmäilin läpi, kun eivät musta kuuluneet aiheeseen.
Kun aikaa oli jäljellä tunti, alkoi tuntua vähän kiireiseltä. En ehtinyt kirjoittaa esseestä kahta versiota kuten ajattelin, eikä siitä tullut niin hyvää kuin olisin toivonut. Netti jäi liian vähälle huomiolle ja medioiden rakenneluokittelu kehnoksi. Hetken kiireen jälkeen huomasin, että homma onkin jo aika valmis. Pois lähdin jo varttia vaille kaksi, puoli tuntia jäi vielä jäljelle. Ehkä olisi pitänyt käyttää se vastausten paranteluun. Huomattavasti myöhemmin havahduin miettimään, olisiko toisessa tehtävässä pitänyt viitata aineistoon. Ovat täälläkin miettineet asiaa.
Poislähtiessä koetilaisuuden juontanut mukavanoloinen nainen tarkisti henkilöllisyyden ja antoi keltaisen lappusen, jossa kerrotaan, että päävalinnan tietoja annetaan vasta 21.7.2006 alkaen. Auditorion ulkopuolella oli nainen jakamassa Alkio-opiston journalismilinjan esitteitä, otin yhden ohimennessäni. Myöhemmin jätin sen aseman penkille kun katsoin, että sisäoppilaitos, journalismiopinnoista pitää maksaa yli 3000 euroa. Sisäänpääsyyni en kokeen perusteella jaksa oikein uskoa, mutta lienee tästä silti sellainen hyöty, että jatkossa olen paremmin perillä pääsykokeiden järjestelyistä enkä jaksa niitä enää etukäteen jännittää.
