Töhryjen määrä on lisääntynyt kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa Helsinkiä ja Espoota lukuunottamatta, kertoo Helsingin kaupungin Stop töhryille -projekti. Yleisten töiden lautakunnalle antamassaan esityksessä Stop töhryille -projektin virkamiehet kertovat seuraavaa: “Töhrintä ei valitettavasti ole yhteiskunnassa poissa muodista, joten sen suhteen täytyy koko ajan olla varpaillaan. Esimerkiksi Vantaa on erittäin pahasti töhritty kaupunki. Töhrintä on huolestuttavasti lisääntynyt myös Helsinkiä ja Espoota lukuun ottamatta kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa.” Sattumoisin Stop töhryille -projekti muuten toimii vain mainituissa Helsingissä ja Espoossa.

Helsingin töhryvirkamiehet ovat tehneet melkoisen työn kartoittaessaan töhryjen määrän kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa, joita ovat muun muassa Kemijärvi, Nurmes, Lieksa, Pieksämäki, Tampere, Turku ja Ähtäri. Tiettävästi kun mikään muu taho Suomessa ei kokoa tilastoja töhryjen määristä eri kaupungeissa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos selvittää kyllä vahingontekorikosten määriä, mutta näissä selvityksissä töhrinnän osuutta ei yleensä ole eritelty. On siinä tekemistä ollut, kun Nurmeksessakin paikalliset konstaapeli Reinikaiset ovat ajelleet pitkin radanvarsia toteamassa, että joo-o, kyllä se on tuonne yksi kirkkovene piirretty, eipä tainnut ennen tuossa tuommoista olla, ja sitten on soiteltu tutkimustulokset Helsinkiin. Onneksi töhrintä on sentään Stop töhryille -projektin mukaan lisääntynyt vain radanvarren kaupungeissa, joten esimerkiksi Parikkalan ja Rantasalmen kunnissa voidaan huokaista helpotuksesta.

Ylen Aikaisen uutiset kertoi viime viikolla, että Helsingin kaupunginvaltuutetut kokevat vallan valuneen virkamiehistölle. Valtuutetuille tehdyssä kyselyssä todettiin myös, että kaupunginhallituksellakin on valtuutettuja enemmän valtaa, ja että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ovat huonot. Mutta onneksi virkamiehet sentään näyttävät paneutuvan valtavalla tarmokkuudella lautakunnille tehtävien esitysten valmistelemiseen ja samalla vielä huolehtivat, että maakuntien virkamiehistölläkin riittää puuhasteltavaa.

Aiheesta enemmän graffitiblogissa.

Ikestä on tänään kirjoitettu jo rivi jos toinenkin, mutta täytyyhän sitä vielä itsekin päästä ministerin eroa kommentoimaan. Usein tapanani on ollut silittää valtamedioita vastakarvaan, mutta Kanervan tapauksessa en katso sitä tarpeelliseksi. Media teki työtään, ehkä turhan hyökkäävästi ja liiallisten kohu-alkuisten otsikkojen kera, mutta muuta valittamista ei itselläni ole.

Useamman kohua kommentoineen mielestä media aiheutti Kanervan eron. Itse en tätä mielipidettä jaa, Kanerva itse sai kohun aikaiseksi kiertelemällä totuuden rajoille saakka viestiensä sisällöstä puhumista. Median ajojahdista voidaan kyllä puhua, mutta ajojahti vaatii sen toisenkin osapuolen. Ike olisi voinut jarruttaa kohua monta kertaa, muttei jostain syystä tätä kunnolla yrittänyt. Esimerkiksi Kanerva olisi voinut tehdä Hymyn paljastuksen tyhjäksi kertomalla itse jo muutama viikko sitten, että mitäs tulikaan viestiteltyä. Silloin viestien pitäminen lööpeissä päiväkausien ajan olisi muuttunut huomattavasti hankalammaksi. Jos ministeri olisi samalla osoittanut uskottavasti katumustaan ja puolue läksyttänyt tätä sopivasti, ei ero olisi ollut mikään välttämättömyys. Vaikka alapääviestien lähettäminen on ministerille noloa, olisi se luultavasti voitu vielä katsoa yksityisasiaksi. Sitä kuitenkaan ei enää voida, jos ministeri kiertelee ja valehtelee kaikelle kansalle viestittelyistään, koskivatpa viestit sitten mitä asiaa tahansa.

Kohua seuranneena ihmetytti, miksei Kokoomus tullut näkyvästi ministerinsä tueksi. Ja näin viikonlopun jälkeen tuntuu, että puolueessakin taidettiin odottaa viestien julkaisemista, jotta asiasta saataisiin muodostettua mielipide. Jos taas puolueen täytyy odotella jonkun juorulehden ilmestymistä saadakseen tietää, mitä yksi puolueen tärkeimmistä henkilöistä on oikeasti viestitellyt, on jo silloin käsillä tekstiviestejä paljon pahempi ongelma. Tässä vaiheessa median ajojahtikin muuttuu melko yhdentekeväksi. Tuskin millään puolueella voi olla ministeriä, jonka tekemisten todellinen laita saadaan puolueessakin tietää vasta juorulehden ilmestyttyä lehtitelineisiin. Nyt totuus valkeni Kataiselle ilmeisesti vasta edellisenä iltana, eikä mitään enää ollut tehtävissä.

Hauskin Kanerva-kohusta aikaansaatu otsikko löytyy muuten Markkinointi&Mainonnasta: Ike kaatui kikkeliinsä.

Päivitys 23:50. Mielenosoitus on uutisoitu varsin näyttävästi, eikä itselläni ole enää aiheesta juurikaan uutta sanottavaa. Lisäsin vielä erillisen kuvasivun tapahtumasta. Harmi, etten ehtinyt kuunnella enempää puheita, olisin halunnut nähdä, olisinko saanut asiallisesti raportoitua tämän Veltto Virtasen puheenvuoron. Tuhat sanaa -blogissa on linkkejä paikan päällä kuvattuihin ja lähetettyihin videoihin.

Samalla tuli testattua suoraa raportointia tapahtumapaikalta kännykän välityksellä, en muistaakseni ole aiemmin tällaista tapahtumapaikalta bloggaamista harrastanutkaan. Nopeudessa tuli voitettua isommat mediat, mutta suora videokuva paikan päältä ehtii tietysti ensimmäisenä kaikkien nähtäville. Mutta hyvin tämä onnistui ainakin teknisesti, tätä voisi kokeilla joskus toistekin. Välineistöksi riitti Nokian N73-kännykkä ja Flickr, johon olin etukäteen määritellyt kuvien lähettämisen suorana tähän blogiin sähköpostiviestillä. Oikeastaan ainoaksi ongelmaksi muodostui kirjoittaminen, kännykän pitempiaikainen näpyttely kylmässä talvi-ilmassa ei ole kovin mukavaa.

*******

Jyrki, Jyrki!, originally uploaded by viima.

Vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi nostatti raikuvat huudot ja aplodit saatuaan puheenvuoron. Kasvi kysyi, mistä esimerkiksi poliisi tietää, millaista keskustelua nettisensuurista on Hollannissa käyty, ja hämmästeli, miten rumasti korkeillakin tahoilla on sensuurin vastustajista puhuttu ja yritetty lyödä lapsipornoleimaa näiden otsaan.

Ennen puheiden alkua mielenosoittajat ihmettelivät iskulauseellaan, miksei isompi media ole piitannut sensuurikeskustelusta. Nyt paikalla oli sankoin joukoin niin perinteistä mediaa, tv- kuin lehtikuvaajiakin, ja mielenosoitus lienee myös yksi näkyvimmin kansalaismediaraportoiduista tapahtumista viime aikoina. Poistuin itse paikalta kesken Kasvin puheen, ruokatunti ei pitempään viipymiseen riitä. Ja toisaalta tämä mielenosoitus raportoitanee erittäin kattavasti muutenkin.

Lisäys klo 13.55, digikameralla otetut kuvat: Jyrki Kasvi aloittamassa puhettaan. Isompi kuva.

Mielenosoittajia. Isompi kuva.

Merkintää on muokattu myöhemmin, katso http://viima.net/2007/11/29/poliisi-valehtelee-oikeusasiamiehelle-antamassaan-selvityksessa/

Oikeusasiamies sai lopulta valmiiksi poliisin toimintaa Smash Asemissa koskevan tutkimuksensa (YLE, HS). Oikeusasiamiehen moitteita poliisille on paikoin pidetty varsin rankkoinakin, mutta itse katson tuon lähinnä kevyeksi torumiseksi. Selvitys perustuu liian suurelta osin vain poliisin antamiin selvityksiin, joissa poliisi kieltää toimineensa väärin missään vaiheessa tai millään tavalla. Muutaman virheen poliisi on myöntänyt, mutta osan niistäkin se olisi voinut kiertää kirjaamalla jo ennen itse mielenosoitusta tehdyt kiinniotot toisella tavalla. Pahimmat moitteethan tulivat ennen mielenosoitusta tehdyistä muutamasta kiinniotosta, joissa jokunen alkoholijuomia julkisesti nautiskellut henkilö vietiin lähes vuorokaudeksi putkaan.

Oikeusasiamies ei ole selvityksessään ilmeisestikään vaivautunut kuulemaan tarkemmin kantelujen tekijöitä. Monet kantelijoiden kertomista asioista olisi voitu varmistaa kuulemalla kantelun tehneitä tarkemmin ja yhdistelemällä hieman heidän kertomiaan asioita. Lisäksi yksikään poliisin liiallisesta voimankäytöstä tehdyistä rikosilmoituksista ei toistaiseksi ole edennyt käräjille asti. Syyttäjälle on lähtenyt yksi tai kaksi tapausta, muiden tutkinta on edelleen kesken.

Yleisen selvityksen ohella oikeusasiamies vastasi yksilöidymmin itse tekemääni kanteluun. Poliisin mielestä olisin vapautunut kello 17:04, vaikka todellinen aika oli noin klo 19:00. Ei siinä kulu kahta tuntia, kun kävelee Roobertinkadulta rautatieasemalle istahtaen matkalla toteamaan illalla mukana vielä olleiden muistikorttien kadonneen tavaroista ilman selitystä. Tästä muistikorttieni mystisestä takavarikosta oikeusasiamies toruikin poliisia: jos omaisuutta takavarikoidaan, olisi myös asiallista kertoa siitä takavarikon kohteelle. Poliisi puolustaa asiaa kertomalla, miten he lähettivät kyllä sitten paria päivää myöhemmin postitse takavarikkopöytäkirjan, jossa kerrotaan myös muistikorttien takavarikoinnista. Mutta kun nyt uudemman kerran heidän lähettämäänsä pöytäkirjaa katsoin, ei siihen vieläkään ole ilmaantunut minkäänlaista mainintaa mistään muistikorteista. Epäselväksi on jäänyt, olisivatko kortit ikinä palautuneet takaisin, ellen olisi niitä itse poliisilta useampaan otteeseen vaatinut. Poliisin mielestä ei myöskään ole ongelmallista takavarikoida tapahtumapaikalta otettuja kuvia useammaksi päiväksi, vaikka olisin itse niitä tänne verkkoon mielelläni laittanut. Kummallista vain on, miksi poliisi halusi muistikortit itselleen moneksi päiväksi? Kuvien kopiointi sellaiselta olisi vienyt muutaman minuutin, ja sen osaa todennäköisesti tehdä kuka tahansa tietokoneenkäyttötaitoinen poliisisetä tai -täti. Poliisi on lisäksi raahannut tapahtumapaikalta pois Suomen Kuvalehden valokuvaajan ohella ainakin toisenkin ammattikuvaajan, joka kuitenkin oli laskettu vapaaksi jo samana yönä.

On oikeusasiamiehen tekemässä selvityksessä toki paljon hyvääkin, sentään muutama virhe on pystytty selvittämään, ja poliisi joutuu joutunee hieman pohdiskelemaan niiden kanssa.

Aiheesta Wikiuutisissa: http://fi.wikinews.org/wiki/Poliisin_toiminnassa_moitittavaa_Smash_Asem_-tapahtumassa

19.03.2007 - 22:31
Kokoomuksen voittokulku eduskuntavaaleissa, kymmenen kansanedustajapaikan lisäys, lienee yllättänyt useimmat, kuten myös SDP:n romahdus. Yksittäisistä vaalipiireistä kotimaakuntani Etelä-Savon tulos lienee ollut mullistavin. Etelä-Savossa puolet edustajista vaihtui, vaikka kaikki entiset olivat ehdolla, ja kaikki uudet kansanedustajat ovat naisia. Maakunta sai ensimmäisen Vihreän kansanedustajansa koskaan, vaikka Vihreillä ei pitänyt olla pienintäkään mahdollisuutta saada edustajaa läpi Etelä-Savosta. Nyt maakunnan kuudesta kansanedustajasta neljä on naisia (aiemmin yksi), naisten prosenttiosuus on nyt korkeampi kuin missään muussa Manner-Suomen maakunnassa. Etelä-Savon ohella vain Helsingin edustajista enemmistö on naisia, ja sielläkin osuus on pienempi. Hämmästyttävää. Etelä-Savo nousi rytinällä tasa-arvon mallimaakunnaksi.

Keskusta ja SDP saivat täällä näpeilleen nimenomaan vaaliliittojen ansiosta. Keskustan kolmas paikka meni Kokoomukselle, joka hyötyi vaaliliittokumppaneiden, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien äänistä. SDP:n ilottelu Vihreiden ja Vasemmistoliiton äänillä ratsastamisesta loppui, kun Vihreät keskittivät kaikki äänensä Heli Järviselle. Järvinen keräsi neljänneksi eniten ääniä koko maakunnassa ja jätti taakseen vaaliliittokumppani SDP:n istuneet kansanedustajat Arto Seppälän ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Backmanin, jolloin Demareiden toinen paikka menikin Vihreille. Toisen paikan taas vei isolla rahalla kampanjoinut, mikkeliläinen Pauliina Viitamies (sd.), keräten eniten ääniä koko maakunnassa. Kokoomuskaan ei voi varauksetta iloita vaaliliitostaan, jos toinen maakunnan Kokoomusedustajista joutuu jättämään paikkansa, tilalle nouseekin vaaliliitossa kolmanneksi tullut Kristillisdemokraattien ehdokas.

En näköjään ollut oikein ajan hermolla maakuntani vaaliasioissa, en tullut ajatelleeksikaan, että Vihreiden Järvisen saattaisi päästä läpi. Huomaamatta jäi myös se valtava noste, mikä Järvisellä on Itä-Savossa ollut. Muutamassa kunnassa Vihreät kaksin-kolminkertaistivat äänimääränsä ja nousivat paikoin Kokoomuksen ohi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Kotikunnassaan Kerimäellä Järvinen repi Vihreille yksinään yli 18 prosentin kannatuksen, kun SDP:kin ylti siellä koko listallaan vain 23 prosenttiin.

Vihreiden yllätyksestä huolimatta kaikkein eniten Etelä-Savossa nousi Kokoomuksen kannatus, joka kiipesi 5,5 prosenttiyksikköä. Myös Perussuomalaiset voittivat, heidän kannatuksensa moninkertaistui ja nousi nyt 3,2 prosenttiin. Muun maan tavoin SDP ja Keskusta hävisivät niin prosenteissa kuin paikoissakin. Myös Kristillisdemokraattien kannatus tipahti Etelä-Savossa parin prosentin edestä.

Vihreiden vaalivalvojaisten odottava tunnelma Joensuun Teatteriklubilla vaihtui pettymykseksi kun selvisi, että puolueen Pohjois-Karjalasta ehdolla ollut puheenjohtaja Tarja Cronberg jäi vain 184 äänen päähän läpimenosta. Cronberg keräsi Pohjois-Karjalan ehdokkaista toiseksi eniten ääniä Vihreiden yltäessä 11,7 % kannatukseen maakunnassa, mutta vain kuuden kansanedustajan maakunnassa sekään ei aivan riittänyt.

Vaikka Cronbergin valitsematta jääminen tunnelmaa latistikin, iloittiin vaalivalvojaisissa kuitenkin Vihreiden kannatuksen lähes tuplaantumisesta Pohjois-Karjalassa. Aplodeja aikaansai myös naapurimaankunnan Etelä-Savon yllätys, Vihreiden ehdokkaan Heli Järvisen valitseminen Arkadianmäelle.

Tunnelmia Vihreiden vaalivalvojaisissa Joensuussa.

Vaalityötä iltaan asti

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg jatkoi vaalikampanjointia loppumetreille asti. Vielä myöhään lauantai-iltana ennen sunnuntaisia vaaleja Cronberg käväisi tukijoukkonsa kanssa tapaamassa ihmisiä Joensuun keskustan Pub Palaverissa. Hieman epätavanomaisessa kampanjointipaikassa entisen maakuntajohtajan kanssa jutustelemaan halunneita riitti yllättävänkin runsaasti. Kampanjaryhmässä mukana ollut henkilö kertoi ihmisten olleen positiivisella mielellä uskomassa puheenjohtajan hyvin epätodennäköiseltä näyttävään läpimenemiseen.

Maakunnan julkkis. Cronberg kiersi keskustelemassa illanviettäjien kanssa Pub Palaverissa Joensuussa.

Lokakampanjointi näyttää nostaneen eduskuntavaalien alla rumaa päätään kovalla vauhdilla. Minua se ärsyttää. Kampanjoisitte, puolueet, asioilla, ettekä toisten haukkumisella. Ei ihmekään, jos kansalaisille muodostuu kuva epäluotettavista ja hölmöistä politiikoista, kun kannanotot kuulostavat toisinaan samalta kuin lasten kinastelu hiekkalaatikolla. SAK:n mässäilymainos ei ehkä ollut kovin korrekti, mutta minusta ihan hauska kuitenkin. Se kuitenkin jo lipsahtaa typeryyden puolelle, jos väittää tuon mainoksen olevan lainvastainen ja kiihotusta kansanryhmää vastaan. Hohhoh. Taloussanomien mielestä mässäilymainos olisi muuten poistettu Youtubesta, vaikka tuollahan se näyttää ihan normaalisti möllöttävän.

Aivan amerikkalaistyyliseen nolot videot -kampanjointiin ei meillä vielä ole päästy, mutta Kokoomuksen Petri Salon vaalitilaisuudessa nauhoitetuissa rasismipuhevideossa on jo hyvää yritystä. Onko tämä nyt sitä hyvää ja kaivattua kansalaisjournalismia, jääköön jokaisen itsensä päätettäväksi.

Toimittajien touhussakin olisi toisinaan toivomisen varaa. Ylen Ajankohtaisen Kakkosen vaalitenteissä on toisinaan tehty melkoisia pohjakosketuksia epäolennaisten asioiden tenttaamisessa. Osuin hetkeksi katsomaan Vasemmistoliiton tenttiä, jossa toimittaja jaksoi kysellä vaikka miten viime keväisestä tapauksesta, jossa Vasemmistonuorten edustaja oli jäänyt kiinni kannabiksen kasvattamisesta. Toki, onhan se kiusallinen asia ja varmaan antaan kuvan ärhäkkäästä, tutkivasta journalismista nostaa huumekohua esille. Kuitenkaan äänestäjän pohdiskelua siitä, minkälaista politiikkaa puolue aikoo ajaa seuraavat neljä vuotta eduskunnassa, ei triviaalien asioiden sarjatulikysely auta tippaakaan.

Tuore veto arveluttavassa kampanjoinnissa on Kokoomuksen banneri Savon Sanomien vaalisivulla. Siinä punaiset, SDP:n käyttämät puhekuplat huutavat fascistia, orjuuttajaa ja verenimijää. Onhan se jossain määrin ymmärrettävä vastaveto SDP:n käyttämille tikanheitoille, mutta mikä pakko se on lähteä mukaan siihen yhtä typerään kampanjointiin kuin kilpailijansa?

Ettei menisi näin kaiken haukkumiseksi, ovat puolueet toki ottaneet asiallisestikin kantaa moniin asioihin. Suomen Kuvalehti kysyi puolueiden edustajilta eri kulttuuripoliittisista aiheista, kuten tv-lupamaksuista, apurahataiteilijoiden toimeentulosta ja, katutaiteesta. Tarkempi analyysi puolueiden katutaidekannoista. Täältä blogista löytyy myös oma eduskuntavaalisivunsa.