Töhryjen määrä on lisääntynyt kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa Helsinkiä ja Espoota lukuunottamatta, kertoo Helsingin kaupungin Stop töhryille -projekti. Yleisten töiden lautakunnalle antamassaan esityksessä Stop töhryille -projektin virkamiehet kertovat seuraavaa: “Töhrintä ei valitettavasti ole yhteiskunnassa poissa muodista, joten sen suhteen täytyy koko ajan olla varpaillaan. Esimerkiksi Vantaa on erittäin pahasti töhritty kaupunki. Töhrintä on huolestuttavasti lisääntynyt myös Helsinkiä ja Espoota lukuun ottamatta kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa.” Sattumoisin Stop töhryille -projekti muuten toimii vain mainituissa Helsingissä ja Espoossa.

Helsingin töhryvirkamiehet ovat tehneet melkoisen työn kartoittaessaan töhryjen määrän kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa, joita ovat muun muassa Kemijärvi, Nurmes, Lieksa, Pieksämäki, Tampere, Turku ja Ähtäri. Tiettävästi kun mikään muu taho Suomessa ei kokoa tilastoja töhryjen määristä eri kaupungeissa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos selvittää kyllä vahingontekorikosten määriä, mutta näissä selvityksissä töhrinnän osuutta ei yleensä ole eritelty. On siinä tekemistä ollut, kun Nurmeksessakin paikalliset konstaapeli Reinikaiset ovat ajelleet pitkin radanvarsia toteamassa, että joo-o, kyllä se on tuonne yksi kirkkovene piirretty, eipä tainnut ennen tuossa tuommoista olla, ja sitten on soiteltu tutkimustulokset Helsinkiin. Onneksi töhrintä on sentään Stop töhryille -projektin mukaan lisääntynyt vain radanvarren kaupungeissa, joten esimerkiksi Parikkalan ja Rantasalmen kunnissa voidaan huokaista helpotuksesta.

Ylen Aikaisen uutiset kertoi viime viikolla, että Helsingin kaupunginvaltuutetut kokevat vallan valuneen virkamiehistölle. Valtuutetuille tehdyssä kyselyssä todettiin myös, että kaupunginhallituksellakin on valtuutettuja enemmän valtaa, ja että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ovat huonot. Mutta onneksi virkamiehet sentään näyttävät paneutuvan valtavalla tarmokkuudella lautakunnille tehtävien esitysten valmistelemiseen ja samalla vielä huolehtivat, että maakuntien virkamiehistölläkin riittää puuhasteltavaa.

Aiheesta enemmän graffitiblogissa.

Ikestä on tänään kirjoitettu jo rivi jos toinenkin, mutta täytyyhän sitä vielä itsekin päästä ministerin eroa kommentoimaan. Usein tapanani on ollut silittää valtamedioita vastakarvaan, mutta Kanervan tapauksessa en katso sitä tarpeelliseksi. Media teki työtään, ehkä turhan hyökkäävästi ja liiallisten kohu-alkuisten otsikkojen kera, mutta muuta valittamista ei itselläni ole.

Useamman kohua kommentoineen mielestä media aiheutti Kanervan eron. Itse en tätä mielipidettä jaa, Kanerva itse sai kohun aikaiseksi kiertelemällä totuuden rajoille saakka viestiensä sisällöstä puhumista. Median ajojahdista voidaan kyllä puhua, mutta ajojahti vaatii sen toisenkin osapuolen. Ike olisi voinut jarruttaa kohua monta kertaa, muttei jostain syystä tätä kunnolla yrittänyt. Esimerkiksi Kanerva olisi voinut tehdä Hymyn paljastuksen tyhjäksi kertomalla itse jo muutama viikko sitten, että mitäs tulikaan viestiteltyä. Silloin viestien pitäminen lööpeissä päiväkausien ajan olisi muuttunut huomattavasti hankalammaksi. Jos ministeri olisi samalla osoittanut uskottavasti katumustaan ja puolue läksyttänyt tätä sopivasti, ei ero olisi ollut mikään välttämättömyys. Vaikka alapääviestien lähettäminen on ministerille noloa, olisi se luultavasti voitu vielä katsoa yksityisasiaksi. Sitä kuitenkaan ei enää voida, jos ministeri kiertelee ja valehtelee kaikelle kansalle viestittelyistään, koskivatpa viestit sitten mitä asiaa tahansa.

Kohua seuranneena ihmetytti, miksei Kokoomus tullut näkyvästi ministerinsä tueksi. Ja näin viikonlopun jälkeen tuntuu, että puolueessakin taidettiin odottaa viestien julkaisemista, jotta asiasta saataisiin muodostettua mielipide. Jos taas puolueen täytyy odotella jonkun juorulehden ilmestymistä saadakseen tietää, mitä yksi puolueen tärkeimmistä henkilöistä on oikeasti viestitellyt, on jo silloin käsillä tekstiviestejä paljon pahempi ongelma. Tässä vaiheessa median ajojahtikin muuttuu melko yhdentekeväksi. Tuskin millään puolueella voi olla ministeriä, jonka tekemisten todellinen laita saadaan puolueessakin tietää vasta juorulehden ilmestyttyä lehtitelineisiin. Nyt totuus valkeni Kataiselle ilmeisesti vasta edellisenä iltana, eikä mitään enää ollut tehtävissä.

Hauskin Kanerva-kohusta aikaansaatu otsikko löytyy muuten Markkinointi&Mainonnasta: Ike kaatui kikkeliinsä.

Päivitys 23:50. Mielenosoitus on uutisoitu varsin näyttävästi, eikä itselläni ole enää aiheesta juurikaan uutta sanottavaa. Lisäsin vielä erillisen kuvasivun tapahtumasta. Harmi, etten ehtinyt kuunnella enempää puheita, olisin halunnut nähdä, olisinko saanut asiallisesti raportoitua tämän Veltto Virtasen puheenvuoron. Tuhat sanaa -blogissa on linkkejä paikan päällä kuvattuihin ja lähetettyihin videoihin.

Samalla tuli testattua suoraa raportointia tapahtumapaikalta kännykän välityksellä, en muistaakseni ole aiemmin tällaista tapahtumapaikalta bloggaamista harrastanutkaan. Nopeudessa tuli voitettua isommat mediat, mutta suora videokuva paikan päältä ehtii tietysti ensimmäisenä kaikkien nähtäville. Mutta hyvin tämä onnistui ainakin teknisesti, tätä voisi kokeilla joskus toistekin. Välineistöksi riitti Nokian N73-kännykkä ja Flickr, johon olin etukäteen määritellyt kuvien lähettämisen suorana tähän blogiin sähköpostiviestillä. Oikeastaan ainoaksi ongelmaksi muodostui kirjoittaminen, kännykän pitempiaikainen näpyttely kylmässä talvi-ilmassa ei ole kovin mukavaa.

*******

Jyrki, Jyrki!, originally uploaded by viima.

Vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi nostatti raikuvat huudot ja aplodit saatuaan puheenvuoron. Kasvi kysyi, mistä esimerkiksi poliisi tietää, millaista keskustelua nettisensuurista on Hollannissa käyty, ja hämmästeli, miten rumasti korkeillakin tahoilla on sensuurin vastustajista puhuttu ja yritetty lyödä lapsipornoleimaa näiden otsaan.

Ennen puheiden alkua mielenosoittajat ihmettelivät iskulauseellaan, miksei isompi media ole piitannut sensuurikeskustelusta. Nyt paikalla oli sankoin joukoin niin perinteistä mediaa, tv- kuin lehtikuvaajiakin, ja mielenosoitus lienee myös yksi näkyvimmin kansalaismediaraportoiduista tapahtumista viime aikoina. Poistuin itse paikalta kesken Kasvin puheen, ruokatunti ei pitempään viipymiseen riitä. Ja toisaalta tämä mielenosoitus raportoitanee erittäin kattavasti muutenkin.

Lisäys klo 13.55, digikameralla otetut kuvat: Jyrki Kasvi aloittamassa puhettaan. Isompi kuva.

Mielenosoittajia. Isompi kuva.

Oikeusasiamies sai lopulta valmiiksi poliisin toimintaa Smash Asemissa koskevan tutkimuksensa (YLE, HS). Oikeusasiamiehen moitteita poliisille on paikoin pidetty varsin rankkoinakin, mutta itse katson tuon lähinnä kevyeksi torumiseksi. Selvitys perustuu liian suurelta osin vain poliisin antamiin selvityksiin, joissa poliisi kieltää toimineensa väärin missään vaiheessa tai millään tavalla. Muutaman virheen poliisi on myöntänyt, mutta osan niistäkin se olisi voinut kiertää kirjaamalla jo ennen itse mielenosoitusta tehdyt kiinniotot toisella tavalla. Pahimmat moitteethan tulivat ennen mielenosoitusta tehdyistä muutamasta kiinniotosta, joissa jokunen alkoholijuomia julkisesti nautiskellut henkilö vietiin lähes vuorokaudeksi putkaan.

Oikeusasiamies ei ole selvityksessään ilmeisestikään vaivautunut kuulemaan tarkemmin kantelujen tekijöitä. Monet kantelijoiden kertomista asioista olisi voitu varmistaa kuulemalla kantelun tehneitä tarkemmin ja yhdistelemällä hieman heidän kertomiaan asioita. Lisäksi yksikään poliisin liiallisesta voimankäytöstä tehdyistä rikosilmoituksista ei toistaiseksi ole edennyt käräjille asti. Syyttäjälle on lähtenyt yksi tai kaksi tapausta, muiden tutkinta on edelleen kesken.

Yleisen selvityksen ohella oikeusasiamies vastasi yksilöidymmin itse tekemääni kanteluun. Poliisin mielestä olisin vapautunut kello 17:04, vaikka todellinen aika oli noin klo 19:00. Ei siinä kulu kahta tuntia, kun kävelee Roobertinkadulta rautatieasemalle istahtaen matkalla toteamaan illalla mukana vielä olleiden muistikorttien kadonneen tavaroista ilman selitystä. Tästä muistikorttieni mystisestä takavarikosta oikeusasiamies toruikin poliisia: jos omaisuutta takavarikoidaan, olisi myös asiallista kertoa siitä takavarikon kohteelle. Poliisi puolustaa asiaa kertomalla, miten he lähettivät kyllä sitten paria päivää myöhemmin postitse takavarikkopöytäkirjan, jossa kerrotaan myös muistikorttien takavarikoinnista. Mutta kun nyt uudemman kerran heidän lähettämäänsä pöytäkirjaa katsoin, ei siihen vieläkään ole ilmaantunut minkäänlaista mainintaa mistään muistikorteista. Epäselväksi on jäänyt, olisivatko kortit ikinä palautuneet takaisin, ellen olisi niitä itse poliisilta useampaan otteeseen vaatinut. Poliisin mielestä ei myöskään ole ongelmallista takavarikoida tapahtumapaikalta otettuja kuvia useammaksi päiväksi, vaikka olisin itse niitä tänne verkkoon mielelläni laittanut. Kummallista vain on, miksi poliisi halusi muistikortit itselleen moneksi päiväksi? Kuvien kopiointi sellaiselta olisi vienyt muutaman minuutin, ja sen osaa todennäköisesti tehdä kuka tahansa tietokoneenkäyttötaitoinen poliisisetä tai -täti. Poliisi on lisäksi raahannut tapahtumapaikalta pois Suomen Kuvalehden valokuvaajan ohella ainakin toisenkin ammattikuvaajan, joka kuitenkin oli laskettu vapaaksi jo samana yönä.

On oikeusasiamiehen tekemässä selvityksessä toki paljon hyvääkin, sentään muutama virhe on pystytty selvittämään, ja poliisi joutuu joutunee hieman pohdiskelemaan niiden kanssa.

Merkintää on myöhemmin muokattu. Wikiuutisiin poimitut tiedot pitävät kuitenkin paikkansa.

Koulusurmista ei ole ehtinyt kulua vielä vuorokauttakaan, mutta IRC-Galleriassa on jo perustettu myös useampi Pekka-Eric Auvista ihaileva yhteisö. Ylläpito on poistanut yhteisöt nopeasti, mutta silti esimerkiksi “Pekka-Eric Auvinen on kova äijjä!”-yhteisö ehti kerätä muutamassa tunnissa 12 jäsentä. Muutamalla Auvisen ihailijayhteisöön kuuluneella on yhteisölistallaan myös sarjamurhaajien, rasismin, Hitlerin ja äärioikeiston ihannoimiseen viittaavia yhteisöjä. Osa näyttää liittyneen moisiin yhteisöihin vitsillä, mutta yhtä moni näyttää myös pitävän noista vakavissaan.

Verkossa on osattu surra asiallisestikin, uhrien muistoksi on sytytetty tuhansittain virtuaalisia kynttilöitä. IRC-Galleriassa muistoyhteisöt ovat keränneet useampia tuhansia jäseniä. Moni on silti jo ottanut koulusurmat lyömäaseeksi milloin minkäkin oman mielipiteensä markkinointiin. Suomi24:n keskustelujen viisastelijat osaavat kertoa, että surmat olisi estetty jos poliisi saisi ammuskella vapaammin. Opettajillekin on toisaalla jo vaadittu aseistusta, vaikka luulisi ihmisten jo tajunneen, että väkivallan lopettaminen aseilla tapaa hyvin harvoin onnistua. Ydinaseella se varmaan onnistuisi, mutta sitten ei kyllä jäisi jäljelle enää mitään muutakaan.

BBC:n uutisessa Jokelasta oli kiintoisa faktalaatikko, jossa mainittiin Suomessa olevan 56 asetta sataa ihmistä kohti. Keskimäärin siis yli joka toiselta löytyy omasta takaa jo valmiiksi välineistö joukkosurman toteuttamiseen. Aivan käsittämätön luku. Eikä tietääkseni yli joka toinen suomalainen todellakaan harrasta metsästystä tai ampumista.

Joukko vanhempia on jo saanut tarpeekseen iltapäivälehtien ja median verilöyly-mässäilystä ja vaatii nettiadressissaan asiallisempaa uutisointia tapahtuneesta. Adressin perustajan mielestä lasten ei ole tarpeen koulumatkallaan lukea lööpeistä, miten kouluissa tapetaan ihmisiä. Uusisuomi.fi onnistui jo tekemään melkoisen pohjanoteerauksen kysymällä nettigallupissa lukijoiltaan huolettaako nuorten väkivaltaisuus heitä. Eipä ole kovin asiallista, että jo kysymyksen asettelu väittää nuoria väkivaltaisiksi.

Julkaistu: 8.11.2007 klo 12:23