Kaikkea sitä ehtikin tapahtua sillä aikaa, kun olin päivällä muutaman tunnin ajan kuuntelemassa siviilipalveluspaikan tuloskatsausta menneeseen ja tulevaan vuoteen: Mikkeliin on rakennettu ydinvoimala, räjäytetty se, blogattu asiasta ja vielä informoitu tapahtuneesta kansalaisia, sähköpostilla. Oho. Ja joku taisi oikeasti vielä uskoakin tämän huonolla suomella kirjoitetun spämmiviestin sisällön, joka nousi näyttävästi useampiin uutisiin tänään iltapäivällä ja klikata viestissä ollutta viruslinkkiäkin.

Huijausviestissä pisti kovasti silmiin eräs kohta: “Sitäpaitsi paikalliset asukkaat lataavat blogiinsa räjähdyksen seurauksia ja uhrien ruumiita käsitteleviä valokuvia.” Roskapostittaja on kenties hivenen yliarvioinut mikkeliläisen kansalaismedian tilaa ja laajuutta. Jos tällaista tapahtuisi ja jossain Mikkeliä käsittelevässä blogissa asiasta pitäisi jonkun kirjoittaa tai julkaista kuvia, se olisi varmaankin ollut juuri tämä blogi. Tosin viima-blogin toimituksellekin tämä olisi ollut varsin haasteellista, uutisoinnissa olisi nyt jouduttu tyytymään Helsingistä käsin harrastettavaan etäkansalaisjournalismiin. Ja jos ikkunan takana kohoaisi uhkaavannäköinen sienipilvi, saattaisi bloggaajankin mielessä olla jotain muuta kuin tapahtuman raportointi suorana internetissä.

Roskapostittaja on muuten ollut hieman ovela kertoessaan, että tieto tapahtumasta leviää nimenomaan blogeissa. Jos olisi puhuttu vaikka tv-uutisista tai sanomalehdistä, olisi kuka tahansa voinut heti katsoa asian todellisen laidan. Oikeiden blogien tietäminen taas on paljon hankalampaa ja vaatii vaivannäköä. Mieleen voi jäädä myös aavistus, että ehkä jossain tosiaan kerrotaan näin, mutta en vain löydä sitä tietoa. Kekseliästä. Ja samalla myös arveluttavaa ja isompien medioiden asemaa edelleen pönkittävää. Tästähän voisi kehittää vaikka salaliittoteorioita.

Tämä blogi käsitteli ennen myös joukkoliikenteen kuulumisia, mutta syksyllä aloitin niille oman bloginsa. Tämä merkintä kuluu Sanoman verkkolehdistä tutun konsernimarkkinoinnin merkeissä, kun poimin linkkejä viime viikkoina käsittelemiini joukkoliikenteen aiheisiin.

- PC-pistokepaikan varaaminen Junamaatilla (4.2.2008).
Osmo Soininvaara valitteli blogissaan junien huonoja työskentelytiloja ja kommenteissa ilmeni, että PC-pistokepaikan varaaminen Junamaatin kautta on hankalaa. Kävin testaamassa Junamaattia, ja valinta onnistuu helposti, kunhan huomaa pienen jujun eikä käytä automaatin tarjoamia pikavalintoja.

- Pääkaupunkiseudun uusien lähijunien ilme selville (24.1.2008).
YTV-alueen liikenteeseen tulee lähivuosina uusia junayksiköitä, jotka tilaa VR:n sijaan Junakalusto Oy. Ensimmäiset uudenmalliset junat tulevat testikäyttöön tämän vuoden syksyllä. Hesarikin kertoi samasta asiasta viikkoa myöhemmin.

- Mikkeli hamuaa lentoja Lappeenrannasta (14.1.2008).
Lentoliikenne Lappeenrantaan alkoi uudelleen tammikuussa, Mikkelissä innostuttiin jo visioimaan, miten Lappeenrannan lentoja voitaisiin kierrättää Mikkelin kautta. Hanke ei toistaiseksi ole tainnut edetä. Mikkelin lentoliikenne päättyi muutama vuosi sitten. Kaupungin johto kuitenkaan ei ollut kovin kiinnostunut Lahti-Heinola-Mikkeli -oikoradasta, joka sekin nousi taas tammikuussa esille.

- Länsimetron hinta nousee edelleen (11.1.2008).
“Kiinnostavaa muuten on verrata Länsimetron noin 13,4 kilometrin mittaisen osuuden arvioitua, 800 miljoonan euron rakentamiskulua Kerava-Lahti -oikoradan kustannuksiin. Noin 75 kilometrin mittainen oikorata kustansi kaikkiaan 331 miljoonaa euroa.”

- Pohjolan Liikenne ostanut M.V. Wikström Oy:n (2.1.2008).
Linja-autoliikenne keskittyy entistä harvempien, isojen yritysten haltuun. Pohjolan Liikenne on kuluneen vuoden aikana ostanut pääkaupunkiseudulta myös Linjaliike A.E. Koskinen & Pojat Oy:n ja Jyrkilän kaupunkiliikenteen Kotkassa.

Näistä merkinnöistä Junamaatin, uusien lähijunien ja Wikströmin kaupan osalta ei tarvinnut suoraan tukeutua uutisiin tai lehtijuttuihin. Mutta muuten on täytynyt tyytyä referoimaan muiden tuottamaa sisältöä ja yhdistelemään eri asioita.

Tämän blogin (ei siis tuon johon on linkkejä yllä) linjaksi näyttää huomaamatta muodostuneen yritysmaailman ympärillä pyöriminen, ja mitä suurimmassa määrin kaikesta valittaminen ja kaiken arvosteleminen. Tämä yritysten ihmettelyn ja negatiivisuuden pesäkkeeksi ryhtyminen ei ole ihan ole ollut tarkoituksenani. Mietityttää, eikö tosiaan ole mitään muuta kirjoitettavaa. Korjausliikekin näyttää hankalalta, koska kaikki mielessä olevat aiheet käsittelevät nekin joko yrityksiä tai tavaraa. Kai maailma sitten näiden ympärillä kovin tiiviisti pyörii, jos yrittää välttää päiväkirjamaista bloggaamista.

Savon Sanomat uudisti vuoden alussa verkkolehtensä perusteellisesti. Teknisesti ja ulkoasultaan sivu on samanlainen konserniin kuuluvan Keskisuomalaisen kanssa, mutta sisältö on räätälöity paremmin savolaisten makuun sopivaksi. Täysin identtisiksi Keskisuomalaisen ja Savon Sanomien sivut eivät näytä tulleen, vaikka kotimaan, viihteen ja ulkomaan puolella julkaistaan nähtävästi melko paljon samoja uutisia.

Savon Sanomien uudistus mahdollistaa Mikkelin alueen uutisten mukavamman seuraamisen verkosta, SS:llä on Mikkelissä pieni paikallistoimitus. Harmi, ettei lehti lähtenyt kunnolla paisumaan levikkialueensa ulkopuolelle. Lisäämällä nykyisen Savo-uutisosaston oheen erillisen osasto Etelä-Savolle ja Mikkelin-toimitusta hieman vahvistamalla olisi SS voinut saada sivuilleen kohtuullisen runsaankin joukon lisäkävijöitä Mikkelin suunnalta, varsinkin kun lehden muukin uutissisältö on verkossa runsasta. Nykyinen verkkouutisointi Mikkelistä on varsin köykäistä, eteläsavolainen Länsi-Savo julkaisee netissä vain muutamia lyhyitä sähkeuutisia päivittäin ja muukin sisältö koostuu lähinnä STT:n sähkeistä, pääkirjoituksista ja satunnaisemmin päivittyvistä kirja- ja autotyyppisistä taustajutuista.

Länsi-Savo lupasi tosin sekin uudenvuoden alla uudistaa keväällä verkkolehtensä. Sisältöjen pääpainon kerrottiin säilyvän edelleen paperilehdessä, jonka kuulemma menestyy varsin hyvin. Samalla Länsi-Savo kuitenkin kertoi tehostavansa toimintaansa: lehti aikoo karsia kaiken päällekkäisen työn Savonlinnassa ilmestyvän, samaan konserniin kuuluvan Itä-Savon kanssa. Sitä ei kerrottu, miten tämä käytännössä tulee näkymään. Jo nykyisin lehdillä on jonkin verran yhteisiä sivuja, mm. sunnuntaisivuja tehdään niin Mikkelissä kuin Savonlinnassakin ja julkaistaan molemmissa lehdissä samanlaisina. Valtakunnalliset uutiset ovat molemmissa lehdissä enimmäkseen STT:n tuotantoa.

Länsi-Savo ja Itä-Savo ovat hieman jääneet jälkeen verkkolehtien kehityksessä, vuoden sisällä kaikkien ympäröivien maakuntien sanomalehdet ovat uudistaneet verkkosivunsa ja lisänneet verkkouutisten määrää. Sanomalehtien blogitkin ympäröivät Etelä-Savoa jo kaikissa lähimaakunnissa Pohjois-Karjalaa lukuunottamatta. Eri asia tietysti on, kuka niitä kaikkia jaksaa lukea. Savon Sanomissahan olisi nyt voitu kätevästi aloittaa vaikka Mikkelin asioihin keskittyvä blogikin, jos joku löytyisi sellaista kirjoittamaan. Viiman toimituksenkin on täältä Helsingin Kalliosta käsin varsin hankalaa blogata Mikkelissä tapahtuvista jokapäiväisistä asioista.

Illalla seitsemän jälkeen lähdin kävelemään Urpolan koululle käyttääkseni minullekin suodun oikeuden päättää yhteisistä asioista. Äänestyspaikka olisi voinut olla hieman paremminkin näkösällä, pimeä ja jäinen piha muutamalla silmiin häikäisevällä työmaahalogeenivalolla ei ole houkuttelevimpia kulkureittejä. Sisällä valoa riitti ja remonttityömaa oli aidoilla eristetty. Muutama muu äänestäjä oli paikalla eikä jonottaa tarvinnut. Pois lähtiessä vaalivirkailijat kiittelivät. Mukavasti kävi. Pihalla halogeenin takaa pistivät silmiin valtavat, metalliset numerot 50.

Kahdeksan jälkeen muutama tunti meni Ylen ja Vaalit.fi -sivun päivitysnappia painellen. Hieman saattoi harmittaa, ettei Tarja mennyt kerralla läpi, mutta suurin jännitys tuli kuitenkin Timo Soinin ja Heidi Hautalan viime metreille asti jatkuneesta neljännen sijan taistosta. Hautala sentään kiri tuhatluku kerrallaan lopulta ohi Soinin, kaiketi tästä sopii kiittää Helsingin vaalipiiriä.

Mikkelissä Soinille meni 3,5 prosenttia äänistä, Hautalan jäädessä 2,6 prosenttiin. Urpolan vaalipiirissä johon minäkin kuulun, sai Soini 41 ääntä ja Hautala 40. Mutta jotain hyötyä oli minunkin äänestäni, Kristillisten Bjarne Kallis nimittäin jäi yhdellä äänellä Hautalan taakse. Vahvimman, 4,9 prosentin kannatuksen Hautala keräsi vanhojen kerrostalojen ja vehreiden kujien Nuijamiehessä, joka on tyypillisesti Vihreiden vahvinta kannatusaluetta Mikkelissä. Haloselle Mikkelissä lohkesi 48 % äänistä, Niinistölle 28,6 %, Vanhaselle 12,6 % ja Kallikselle vajaa 2 prosenttia. Koko Suomeen verratessa Niinistön kannatus on vahvempaa ja Vanhasen heikompaa, kuten kaupungeissa yleensäkin.

Eniten äänestettiin täällä Urpolan vaalipiirissä, missä 79,1 % käytti ääntään. Toiseksi vilkkainta oli Anttolan taajamassa, 77,3 prosenttia äänesti. Hiljaisinta oli keskustan vaalipiirissä, vain 55 prosentin äänestysvilkkaus, mikä taitaa selittyä ulkosuomalaisten suurella määrällä keskustan alueella. Soini keräsi eniten ääniä Peitsarin lähiöiseltä alueelta, 4,3 %. Laajalampelaiset olisivat suoneet Haloselle voiton jo ensimmäisellä kierroksella, siellä hänelle kertyi ääniä 56 prosentin edestä. Vanhanen oli vahvimmillaan kaupungin reunoilla maaseudulla, Rämälässä Vanhaselle irtosi hieman enemmän ääniä kuin kaikilla muilla alueilla ykkösenä olleelle Haloselle.

Aku Ankan vahvin kannatusalue löytyy Mikkeliin muutama vuosi sitten liittyneestä Anttolasta, jossa hylättyjä ääniä oli 0.9 %, enemmän kuin Henrik Laxilla ja Arto Lahdella yhteensä. Koko kaupunki laskettuna Laxille irtosi 0,2 prosenttia äänistä ja Lahdelle 0,4 %.

Länsi-Savon verkkolehti retosteli Etelä-Savon ääntenlaskennan olleen ensimmäisenä valmiina. Tuskin ääntenlaskijoiden sorminäppäryys täällä muuta maata parempaa on, Etelä-Savo on väestöltään Suomen pienin vaalipiiri josta väki yhä vähenee, viime vuonna väestötappiota tuli 0,6 prosenttia.

Julkaistu ensin viima.vuodatus.net:issä.