19.03.2007 - 22:31
Kokoomuksen voittokulku eduskuntavaaleissa, kymmenen kansanedustajapaikan lisäys, lienee yllättänyt useimmat, kuten myös SDP:n romahdus. Yksittäisistä vaalipiireistä kotimaakuntani Etelä-Savon tulos lienee ollut mullistavin. Etelä-Savossa puolet edustajista vaihtui, vaikka kaikki entiset olivat ehdolla, ja kaikki uudet kansanedustajat ovat naisia. Maakunta sai ensimmäisen Vihreän kansanedustajansa koskaan, vaikka Vihreillä ei pitänyt olla pienintäkään mahdollisuutta saada edustajaa läpi Etelä-Savosta. Nyt maakunnan kuudesta kansanedustajasta neljä on naisia (aiemmin yksi), naisten prosenttiosuus on nyt korkeampi kuin missään muussa Manner-Suomen maakunnassa. Etelä-Savon ohella vain Helsingin edustajista enemmistö on naisia, ja sielläkin osuus on pienempi. Hämmästyttävää. Etelä-Savo nousi rytinällä tasa-arvon mallimaakunnaksi.

Keskusta ja SDP saivat täällä näpeilleen nimenomaan vaaliliittojen ansiosta. Keskustan kolmas paikka meni Kokoomukselle, joka hyötyi vaaliliittokumppaneiden, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien äänistä. SDP:n ilottelu Vihreiden ja Vasemmistoliiton äänillä ratsastamisesta loppui, kun Vihreät keskittivät kaikki äänensä Heli Järviselle. Järvinen keräsi neljänneksi eniten ääniä koko maakunnassa ja jätti taakseen vaaliliittokumppani SDP:n istuneet kansanedustajat Arto Seppälän ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Backmanin, jolloin Demareiden toinen paikka menikin Vihreille. Toisen paikan taas vei isolla rahalla kampanjoinut, mikkeliläinen Pauliina Viitamies (sd.), keräten eniten ääniä koko maakunnassa. Kokoomuskaan ei voi varauksetta iloita vaaliliitostaan, jos toinen maakunnan Kokoomusedustajista joutuu jättämään paikkansa, tilalle nouseekin vaaliliitossa kolmanneksi tullut Kristillisdemokraattien ehdokas.

En näköjään ollut oikein ajan hermolla maakuntani vaaliasioissa, en tullut ajatelleeksikaan, että Vihreiden Järvisen saattaisi päästä läpi. Huomaamatta jäi myös se valtava noste, mikä Järvisellä on Itä-Savossa ollut. Muutamassa kunnassa Vihreät kaksin-kolminkertaistivat äänimääränsä ja nousivat paikoin Kokoomuksen ohi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Kotikunnassaan Kerimäellä Järvinen repi Vihreille yksinään yli 18 prosentin kannatuksen, kun SDP:kin ylti siellä koko listallaan vain 23 prosenttiin.

Vihreiden yllätyksestä huolimatta kaikkein eniten Etelä-Savossa nousi Kokoomuksen kannatus, joka kiipesi 5,5 prosenttiyksikköä. Myös Perussuomalaiset voittivat, heidän kannatuksensa moninkertaistui ja nousi nyt 3,2 prosenttiin. Muun maan tavoin SDP ja Keskusta hävisivät niin prosenteissa kuin paikoissakin. Myös Kristillisdemokraattien kannatus tipahti Etelä-Savossa parin prosentin edestä.

Vihreiden vaalivalvojaisten odottava tunnelma Joensuun Teatteriklubilla vaihtui pettymykseksi kun selvisi, että puolueen Pohjois-Karjalasta ehdolla ollut puheenjohtaja Tarja Cronberg jäi vain 184 äänen päähän läpimenosta. Cronberg keräsi Pohjois-Karjalan ehdokkaista toiseksi eniten ääniä Vihreiden yltäessä 11,7 % kannatukseen maakunnassa, mutta vain kuuden kansanedustajan maakunnassa sekään ei aivan riittänyt.

Vaikka Cronbergin valitsematta jääminen tunnelmaa latistikin, iloittiin vaalivalvojaisissa kuitenkin Vihreiden kannatuksen lähes tuplaantumisesta Pohjois-Karjalassa. Aplodeja aikaansai myös naapurimaankunnan Etelä-Savon yllätys, Vihreiden ehdokkaan Heli Järvisen valitseminen Arkadianmäelle.

Tunnelmia Vihreiden vaalivalvojaisissa Joensuussa.

Vaalityötä iltaan asti

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg jatkoi vaalikampanjointia loppumetreille asti. Vielä myöhään lauantai-iltana ennen sunnuntaisia vaaleja Cronberg käväisi tukijoukkonsa kanssa tapaamassa ihmisiä Joensuun keskustan Pub Palaverissa. Hieman epätavanomaisessa kampanjointipaikassa entisen maakuntajohtajan kanssa jutustelemaan halunneita riitti yllättävänkin runsaasti. Kampanjaryhmässä mukana ollut henkilö kertoi ihmisten olleen positiivisella mielellä uskomassa puheenjohtajan hyvin epätodennäköiseltä näyttävään läpimenemiseen.

Maakunnan julkkis. Cronberg kiersi keskustelemassa illanviettäjien kanssa Pub Palaverissa Joensuussa.

Blogeista ja niiden käytöstä on taas tekeillä kysely, tällä kertaa kysellään erityisesti yritysblogeista ja blogien kaupallisesta käytöstä. Kysymykset eivät kiristä kielioppi-ihmisten hermoja ja ovat muutenkin mukavia vastattavia. Jos siis tykkää kyselyistä.

Tutkimuksessa kysytään mm. “Oletteko tehnyt “sympatiaklikkauksia”, eli klikannut jotain blogissa olevaa mainosta vain sen vuoksi, että blogin pitäjä saisi tästä rahaa?” Tunnustan tekeväni itse toisinaan tätä. Varsinkin, jos en pidä mainostavasta yrityksestä. Näin vaalien alla olen huomannut harrastavani enemmänkin tällaisia antisympatiaklikkauksia, klikkailen itseäni ärsyttävien puolueiden ja kansanedustajaehdokkaiden mainoksia. Kovin suurta taloudellista vaikutusta antisympatiaklikkauksillani ei varmasti ole, mutta jonkinlaista psykologista  mielihyvää siitä kuitenkin saa.

Aiemmin olen ihmetellyt, miksi osa bloginpitäjistä poistaa toisinaan arkistojaan tai koko bloginsa ja aloittaa uuden. Nyt ymmärrän syyt paremmin, kulutettuani tuntikausia omien arkistojen selailuun ja korjailemiseen. Mielipiteet ja kirjoitustapa muuttuvat ja vanhat merkinnät eivät ehkä enää pari vuotta myöhemmin tunnu omilta. Sama ilmiö vähentää ainakin omaa kiinnostustani kirjoittaa oikean nimen kanssa. Vaikka blogimerkinnän kirjoitushetkellä voikin seistä vakaasti sanojensa takana, ei muutaman vuoden päästä ehkä enää olekaan samaa mieltä.

Merkintä on tuotu Vuodatuksen luonnoksista.

Lokakampanjointi näyttää nostaneen eduskuntavaalien alla rumaa päätään kovalla vauhdilla. Minua se ärsyttää. Kampanjoisitte, puolueet, asioilla, ettekä toisten haukkumisella. Ei ihmekään, jos kansalaisille muodostuu kuva epäluotettavista ja hölmöistä politiikoista, kun kannanotot kuulostavat toisinaan samalta kuin lasten kinastelu hiekkalaatikolla. SAK:n mässäilymainos ei ehkä ollut kovin korrekti, mutta minusta ihan hauska kuitenkin. Se kuitenkin jo lipsahtaa typeryyden puolelle, jos väittää tuon mainoksen olevan lainvastainen ja kiihotusta kansanryhmää vastaan. Hohhoh. Taloussanomien mielestä mässäilymainos olisi muuten poistettu Youtubesta, vaikka tuollahan se näyttää ihan normaalisti möllöttävän.

Aivan amerikkalaistyyliseen nolot videot -kampanjointiin ei meillä vielä ole päästy, mutta Kokoomuksen Petri Salon vaalitilaisuudessa nauhoitetuissa rasismipuhevideossa on jo hyvää yritystä. Onko tämä nyt sitä hyvää ja kaivattua kansalaisjournalismia, jääköön jokaisen itsensä päätettäväksi.

Toimittajien touhussakin olisi toisinaan toivomisen varaa. Ylen Ajankohtaisen Kakkosen vaalitenteissä on toisinaan tehty melkoisia pohjakosketuksia epäolennaisten asioiden tenttaamisessa. Osuin hetkeksi katsomaan Vasemmistoliiton tenttiä, jossa toimittaja jaksoi kysellä vaikka miten viime keväisestä tapauksesta, jossa Vasemmistonuorten edustaja oli jäänyt kiinni kannabiksen kasvattamisesta. Toki, onhan se kiusallinen asia ja varmaan antaan kuvan ärhäkkäästä, tutkivasta journalismista nostaa huumekohua esille. Kuitenkaan äänestäjän pohdiskelua siitä, minkälaista politiikkaa puolue aikoo ajaa seuraavat neljä vuotta eduskunnassa, ei triviaalien asioiden sarjatulikysely auta tippaakaan.

Tuore veto arveluttavassa kampanjoinnissa on Kokoomuksen banneri Savon Sanomien vaalisivulla. Siinä punaiset, SDP:n käyttämät puhekuplat huutavat fascistia, orjuuttajaa ja verenimijää. Onhan se jossain määrin ymmärrettävä vastaveto SDP:n käyttämille tikanheitoille, mutta mikä pakko se on lähteä mukaan siihen yhtä typerään kampanjointiin kuin kilpailijansa?

Ettei menisi näin kaiken haukkumiseksi, ovat puolueet toki ottaneet asiallisestikin kantaa moniin asioihin. Suomen Kuvalehti kysyi puolueiden edustajilta eri kulttuuripoliittisista aiheista, kuten tv-lupamaksuista, apurahataiteilijoiden toimeentulosta ja, katutaiteesta. Tarkempi analyysi puolueiden katutaidekannoista. Täältä blogista löytyy myös oma eduskuntavaalisivunsa.