Illalla seitsemän jälkeen lähdin kävelemään Urpolan koululle käyttääkseni minullekin suodun oikeuden päättää yhteisistä asioista. Äänestyspaikka olisi voinut olla hieman paremminkin näkösällä, pimeä ja jäinen piha muutamalla silmiin häikäisevällä työmaahalogeenivalolla ei ole houkuttelevimpia kulkureittejä. Sisällä valoa riitti ja remonttityömaa oli aidoilla eristetty. Muutama muu äänestäjä oli paikalla eikä jonottaa tarvinnut. Pois lähtiessä vaalivirkailijat kiittelivät. Mukavasti kävi. Pihalla halogeenin takaa pistivät silmiin valtavat, metalliset numerot 50.

Kahdeksan jälkeen muutama tunti meni Ylen ja Vaalit.fi -sivun päivitysnappia painellen. Hieman saattoi harmittaa, ettei Tarja mennyt kerralla läpi, mutta suurin jännitys tuli kuitenkin Timo Soinin ja Heidi Hautalan viime metreille asti jatkuneesta neljännen sijan taistosta. Hautala sentään kiri tuhatluku kerrallaan lopulta ohi Soinin, kaiketi tästä sopii kiittää Helsingin vaalipiiriä.

Mikkelissä Soinille meni 3,5 prosenttia äänistä, Hautalan jäädessä 2,6 prosenttiin. Urpolan vaalipiirissä johon minäkin kuulun, sai Soini 41 ääntä ja Hautala 40. Mutta jotain hyötyä oli minunkin äänestäni, Kristillisten Bjarne Kallis nimittäin jäi yhdellä äänellä Hautalan taakse. Vahvimman, 4,9 prosentin kannatuksen Hautala keräsi vanhojen kerrostalojen ja vehreiden kujien Nuijamiehessä, joka on tyypillisesti Vihreiden vahvinta kannatusaluetta Mikkelissä. Haloselle Mikkelissä lohkesi 48 % äänistä, Niinistölle 28,6 %, Vanhaselle 12,6 % ja Kallikselle vajaa 2 prosenttia. Koko Suomeen verratessa Niinistön kannatus on vahvempaa ja Vanhasen heikompaa, kuten kaupungeissa yleensäkin.

Eniten äänestettiin täällä Urpolan vaalipiirissä, missä 79,1 % käytti ääntään. Toiseksi vilkkainta oli Anttolan taajamassa, 77,3 prosenttia äänesti. Hiljaisinta oli keskustan vaalipiirissä, vain 55 prosentin äänestysvilkkaus, mikä taitaa selittyä ulkosuomalaisten suurella määrällä keskustan alueella. Soini keräsi eniten ääniä Peitsarin lähiöiseltä alueelta, 4,3 %. Laajalampelaiset olisivat suoneet Haloselle voiton jo ensimmäisellä kierroksella, siellä hänelle kertyi ääniä 56 prosentin edestä. Vanhanen oli vahvimmillaan kaupungin reunoilla maaseudulla, Rämälässä Vanhaselle irtosi hieman enemmän ääniä kuin kaikilla muilla alueilla ykkösenä olleelle Haloselle.

Aku Ankan vahvin kannatusalue löytyy Mikkeliin muutama vuosi sitten liittyneestä Anttolasta, jossa hylättyjä ääniä oli 0.9 %, enemmän kuin Henrik Laxilla ja Arto Lahdella yhteensä. Koko kaupunki laskettuna Laxille irtosi 0,2 prosenttia äänistä ja Lahdelle 0,4 %.

Länsi-Savon verkkolehti retosteli Etelä-Savon ääntenlaskennan olleen ensimmäisenä valmiina. Tuskin ääntenlaskijoiden sorminäppäryys täällä muuta maata parempaa on, Etelä-Savo on väestöltään Suomen pienin vaalipiiri josta väki yhä vähenee, viime vuonna väestötappiota tuli 0,6 prosenttia.

Julkaistu ensin viima.vuodatus.net:issä.

Mies vajosi hyiseen veteen - Ilta-Sanomat seurasi!

Ihan noin ei lööpissä lukenut, ehkä tulevaisuudessa nähdään tuokin. Enemmän huomioni kiinnittyi lööpin alareunassa olleeseen lauseeseen, jossa vartijat kertovat sovituskoppien tirkistelyn olevan yleistä hupia. IS:n nettisivulla olleessa jutussa nimettömänä pysyttelevä vartija kertoo, että liikkeisiin asioimaan tulevien hyvännäköisten naisten zoomailu valvontakameroilla on tavallista. Kaikissa liikkeissä, joissa hän on työskennellyt, ovat vartijat harrastaneet salakatselua, sovituskoppeihin katsellaan niissä olevien peilien kautta. Joissain liikkeissä kameroilla näkee sovituskoppiin jopa rinnan tasolle. Haastateltu vartija kertoo vanhemman kollegansa perustelleen alusvaatteita sovittaneen naisen tirkistelyä varkauden estämisellä, nainen kun vei sovitettavaksi useita vaatteita kerralla. Jos tirkisteltäväksi osunut nainen sattui varastamaan jotain, ei sovituskopin salakatselua kuitenkaan sopinut myöntää.

Ymmärrettävästi ei saanut, koska laitontahan se salakatselu on. Sovituskopit kuuluvat lain mukaan kotirauhan piiriin, eikä niitä siksi saa valvoa esimerkiksi valvontakameroilla. Joulukuussa samantyyppinen tapaus paljastui Vesa Keskisen lippulaivaliikkeessä, Tuurin kyläkaupassa Pohjanmaalla. Kyläkaupassa vartijat olivat tulostaneet valvontakameroilta kuvia liikkeessä käyneistä naisista. Asiakkaiden kuvien tulostelukin paljastui vahingossa, kun poliisi alkoi tutkia epäilyjä vartijoiden sosiaalitiloihin piilotetusta kamerasta, jolla vartiointiliikkeen johto tarkkaili henkilökuntaansa, laittomasti. Vesa Keskinen osoitti kiitettävää suhtautumista tapaukseen, ensin huvittui, mutta sitten hän ymmärsi kuinka vakavasta asiasta on kyse. Keskinen mainitsi Iltalehdessä, että mikäli oikeus aikanaan toteaa vartijoiden rikkoneen lakia tulostaessaan asiakkaiden kuvia, päättyy yhteistyö kyseisen vartiointiliikkeen kanssa.

Ilta-Sanomat oli jo viime viikolla uutisoinut vantaalaisesta liikkeestä, jossa valvontakamera oli näkynyt suoraan naisten sovituskoppiin ja herättänyt huolta asiakkaissa. Vartijoille tuskin kovin suuria palkkoja maksetaan eikä työ kovin kiinnostavaa ehkä koko aikaa ole muutenkaan, joten ehkä ei ole ihmekään, että työhön keksitään sitten lisähupia sovituskoppien ja asiakkaiden tirkistelystä. Valvontakameroitakin asennetaan jatkuvasti lisää, vuonna 1999 Suomessa oli 100 000 valvontakameraa. Noista ajoista määrä on varmasti moninkertaistunut. Pariakymmentä suomalaista kohden lienee jo yksi valvontakamera.

Kuten Keskisten kyläkaupassa, yleensä muuallakin kameroita valvovat yksityiset vartiointiliikkeet, joilla ei ole juurikaan tarvetta vaalia yrityskuvaansa. Keskisen tapauksessakaan ei edes mainita, mikä yritys vartiointia hoitaa. Siksi vartiointiyritykset eivät ilmeisesti suuremmin seuraa vartijoiden tekemisiä ja asiakkaiden tirkistelemistä. Kaupatkaan eivät ole tainneet ongelmaa aiemmin huomata, Keskisellä vartiointiliike toimi omissa tiloissaan, joten kaupan johtokaan ei heidän puuhiaan seurannut. Kannattaisi seurata, Keskinenhän se joutui asiaa julkisuudessa selittelemään ja hänen kauppansa maine kärsi. Kuten kärsi sen vantaalaisen liiikkeenkin, josta IS aiemmin uutisoi.

Toisaalta, en oikeastaan itse pidä valvontakameroiden kuvien tulostusta kovinkaan kamalana asiana. Jos olisin vartija, saattaisin itsekin tehdä sellaista, vaikka olen yksityisyyteni suojaamisesta melko kiinnostunut. Silti en juurikaan itse pahastu vaikka tulisin tirkistellyksi, mutta ehkä tässä on jonkinlainen sukupuoliero.

Matti Wuori kirjoitti, että osaamme kaivata oikeuksiamme vasta, kun ne on jo menetetty. Ehkä tässäkin on käymässä hieman näin. Näinä päivinä ei yksityisyyttä jakseta arvostaa eikä suuremmin puolustaa. Ehkä tilanne sitten muuttuu, kun valvontakamerat leviävät kerrostalojen rappukäytäviin tarkkailemaan liikkumistamme ja lastenvaunujen pysäköimistä oikeaan paikkaan.

Alunperin julkaistu osoitteessa http://viima.vuodatus.net/blog/56539, missä myös merkinnnän kommentit.