Töhryjen määrä on lisääntynyt kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa Helsinkiä ja Espoota lukuunottamatta, kertoo Helsingin kaupungin Stop töhryille -projekti. Yleisten töiden lautakunnalle antamassaan esityksessä Stop töhryille -projektin virkamiehet kertovat seuraavaa: “Töhrintä ei valitettavasti ole yhteiskunnassa poissa muodista, joten sen suhteen täytyy koko ajan olla varpaillaan. Esimerkiksi Vantaa on erittäin pahasti töhritty kaupunki. Töhrintä on huolestuttavasti lisääntynyt myös Helsinkiä ja Espoota lukuun ottamatta kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa.” Sattumoisin Stop töhryille -projekti muuten toimii vain mainituissa Helsingissä ja Espoossa.

Helsingin töhryvirkamiehet ovat tehneet melkoisen työn kartoittaessaan töhryjen määrän kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa, joita ovat muun muassa Kemijärvi, Nurmes, Lieksa, Pieksämäki, Tampere, Turku ja Ähtäri. Tiettävästi kun mikään muu taho Suomessa ei kokoa tilastoja töhryjen määristä eri kaupungeissa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos selvittää kyllä vahingontekorikosten määriä, mutta näissä selvityksissä töhrinnän osuutta ei yleensä ole eritelty. On siinä tekemistä ollut, kun Nurmeksessakin paikalliset konstaapeli Reinikaiset ovat ajelleet pitkin radanvarsia toteamassa, että joo-o, kyllä se on tuonne yksi kirkkovene piirretty, eipä tainnut ennen tuossa tuommoista olla, ja sitten on soiteltu tutkimustulokset Helsinkiin. Onneksi töhrintä on sentään Stop töhryille -projektin mukaan lisääntynyt vain radanvarren kaupungeissa, joten esimerkiksi Parikkalan ja Rantasalmen kunnissa voidaan huokaista helpotuksesta.

Ylen Aikaisen uutiset kertoi viime viikolla, että Helsingin kaupunginvaltuutetut kokevat vallan valuneen virkamiehistölle. Valtuutetuille tehdyssä kyselyssä todettiin myös, että kaupunginhallituksellakin on valtuutettuja enemmän valtaa, ja että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ovat huonot. Mutta onneksi virkamiehet sentään näyttävät paneutuvan valtavalla tarmokkuudella lautakunnille tehtävien esitysten valmistelemiseen ja samalla vielä huolehtivat, että maakuntien virkamiehistölläkin riittää puuhasteltavaa.

Aiheesta enemmän graffitiblogissa.

Mainostoimisto esti kulutuskriittisen videon esittämisen Tampereella, kertoo Vihreä Lanka. Kaupungissa viikonloppuna järjestettävän sosiaalifoorumin yhteydessä taideyhdistyksen piti esittää keskustassa sijaitsevassa mediatunnelissa yhteiskuntakriittistä videoteosta. Satakunnankadun alla sijaitseva mediatunneli yhdistää Frenckellinaukion ja Finlaysonin alueen, tunnelin näytöissä voi pysäköintitalon sivujen mukaan esittää mm. mainoksia.

Tunnelin mainosmyynti on ulkoistettu mainostoimisto Roihulle, joka videon nähtyään kieltäytyi laittamasta sitä esille Mediatunneliin. Mainostoimiston mukaan video ei sopisi tilan omistavan Tampereen Pysäköintitalo Oy:n imagoon. Mainostoimisto tarjosi tekijöille mahdollisuutta videon sensuroimiseen, mutta videon tekijät eivät suostuneet tähän. Vihreän Langan mukaan videossa kysytään muun muassa, saisiko graffiti peittää bussin ikkunan kun mainoksetkin saavat, ja ketkä ovat päättäneet valtavien mainosten olevan osa arkipäiväämme.

Muualla: Vihreän Langan uutinen.

Ps. Ei muuten kannattaisi pitää tällaisia pitkiä bloggaamistaukoja, nyt olisi taas kovin pajon asioita avauduttavaksi. Jatkossa taidan keskittyä enemmänkin tällaisten lyhyempien ja vähemmän aikaavaativien blogimerkintöjen tuottamiseen. Ja onhan tässäkin jo reippaasti enemmän merkkejä kuin keskiverrossa maakuntaradion tai -lehden nettiuutisessa.

Helsingin Sanomat nostaa verkossa ja huomisen Hinta&Laatu -sivuillaan esille mainostoimisto Heydayn keskustelupalstoilla harrastaman piilomainonnan, josta kirjoitin tässä blogissa marraskuussa . Aihe huomattiin jo tuolloin useammassa muussa blogissa ja Keskisuomalaisessa. HS syventää mukavasti juttua haastattelemalla asianosaisia. Mainostoimiston puolelta tapauksesta ollaan luonnollisen niukkasanaisia.

Mainosviestejä löytyy netistä edelleen helposti Googlella hakemalla. Esimerkiksi Battery Energy Drinkin mainossivun Google-haku tuottaa yhä joitain luultavasti HeyDayn kautta lähetettyjä viestejä. Batteryn ohella samaa tökeröä markkinontia on harrastettu muutamalla viestillä Carlsbergin kampanjalle, jossa palkintona oli matka Monacoon. Parin viestin verran on mainostettu myös Batteryn 24h Party -sivustoa. Samanlaista markkinointia voi olla enemmänkin ja kenties hieman hienovaraisemmin toteutettuna, jolloin niitä ei yhtä helposti huomaa. Tässäkin tapauksessa mainostoimiston paljastuminen oli sattumaa ja mainostajan huolimattomuutta: jos samat viestit olisi lähetetty tavalliselta kotikoneelta tavanomaista sähköpostiosoitetta käyttäen, olisi ollut hyvin hankalaa todentaa kirjoittajan olevan juuri mainostoimiston työntekijä.

YleX:n sivuille kirjoitettuja viestejä ei tällä hetkellä pääse lukemaan, koska Yle uudistaa keskustelupalstojaan. Heydayn käyttämällä tunnuksella kirjoitettiin YleX:n foorumille mainostoimiston paljastuttua vielä kolme viestiä eri keskusteluihin, ja yritettiin näin hätäisesti näyttää siltä, että kyseessä olisi ollut tavallinen nettisurffaaja eikä mainostoimisto. Viesteissä ei mitenkään reagoitu alkaneeseen keskusteluun viestin lähettäjätahosta ja spämmäämisestä vaan yritettiin esittää, ettei lähettäjä olisikaan palkattu mainostoimistoihminen.

Pääkaupunkiseudulla ja netissä kuuluva Radio Helsinki uudisti vasta perusteellisesti nettisivunsa. Aiempi sivu alkoi jo ollakin hieman tahattomasti retrohenkinen, joskin ajoi silti hyvin asiansa. Uusi saitti näyttää varsin asialliselta, ja hieman muuten Wordpressillä tehdyltä. Nykyaikana muodikkaita kommentointimahdollisuuksia ei kuitenkaan näytä olevan, paitsi suoraan lähetykseen voi viestittää shoutboxin kautta. Päätoimittaja odottelee jo blogissaan haukkuja ja salaliittoteorioita sivustouudistuksen takia, muttei sellaisia näytä ainakaan toistaiseksi tulleen. Eikä tule täältäkään, tällä kertaa en keksi mitään valitettavaa.

Radio Helsinki muutti nettisivujaan suuremmin viimeksi viime toukokuussa sulkemalla nettisivuiltaan keskustelupalstan ja siirtämällä keskustelut HS.fi:n alle omaan osastoonsa. Keskustelupalstan sulkeminen näkyi sivujen kävijämäärissä: aiempaan verrattuna kävijämäärä on vuodessa pudonnut lähes puolella. Sivunlatausten määrä laski keskustelujen sulkemisen myötä noin neljännekseen aiemmista lukemista. Keskustelijat puolestaan eivät HS.fi:n alla olevasta palstasta innostuneet, vaan perustivat oman, uuden palstan, joka näyttääkin menestyneen varsin hyvin.

Päivän julkkiskohu: Viivi Avellan sanoi radiossa mokkakikkeli ja ruotii asiaa blogissaan. Eräs Saara kertoo lisää tästä kiehtovasta aiheesta.

Suurista onnettomuuksista uutisoidessa tullaan jossain vaiheessa yleensä tilanteeseen, jossa itse onnettomuustilanne on ohi, eikä varsinaista uutisoitavaa siitä enää juurikaan ole. Nettiuutisoinnissa tämän kohdan havaitseminen näyttää olevan toisinaan kovin hankalaa. Mutta jotenkin luulen, että siinä vaiheessa kun aletaan raportoida Kangasalan kirkossa pidettyä muistotilaisuutta ja omaisten asemoitumista suhteessa kirkon istumapaikkajärjestykseen, kannattaisi ehkä jo katsoa päivän uutislistalta jotain muuta kirjoitettavaa. Tai kun mennään samaiseen kirkkoon zoomailemaan kameralla surevia omaisia ja uutiskuvassa sumennellaan näiden kasvoja, kun ei todennäköisesti hienotunteisuuden nimissä haluttu vaivata ihmisiä kysymällä, haluavatko nämä naamansa iltapäivälehteen.

Uutiskilpailu näyttää olevan kovaa muutenkin, STT raportoi Kalevan sivuilla otsikolla “Suru laskeutui Malagaan”, miten kymmenet suomalaiset toimittajat ja kuvaajat juoksivat Malagan lentokentällä portilta toiselle päästäkseen näkemään surevia omaisia, joita jostain syystä ei huvittanut toimittajien kanssa keskustella. Iltalehtikin raportoi oikein kuvan kera, miten ihmiset siirtyivät lentokoneesta terminaalin kautta linja-autoon. Luulisi, että toimittajien kannattaisi jo tulla pois sieltä Malagasta, jos ei muuta uutisoitavaa ole kuin toimittajien juokseminen lentoaseman porteilla ja matkustajien siirtyminen lentokoneesta bussiin. Jos välttämättä on päästävä raportoimaan matkustajien kävelemisestä lentoasemalla, voisi sen tehdä Helsinki-Vantaallakin. Siellähän voisi samalla vaikka haastatella jotakuta, jonka kaveri on joskus käynyt lomalla Malagassa.

Tuskin on Hymyn, Helsingin Sanomien, Iltalehden, Ilta-Sanomien ja Seiskan toimituksissa ehditty toipua Ilkka Kanervan tekstiviestiskandaalin aiheuttamasta laatujournalismin tekemisen yliannoksesta, kun eteen kannetaan jo toista tekstiviestiskandaalia. Ruotsissa ilmestyvä Suur-Tukholma -lehti ilmoitti jo menneellä viikolla julkaisevansa Matti Vanhasen Susan Kuroselle (nyk. Ruusunen) lähettämiä tekstiviestejä. Iltapäivälehtien toimittajat jo innolla odottelivat pääsevänsä kirjoittamaan “Seksi-Kohu Juuri Nyt! Pääministerin Seksi Viestit Nyt Meillä!” -otsikoita.

Mutta voi voi sentään, Vanhasen tekstiviestit onkin poimittu Ruususen ja Vanhasen oikeudenkäyntiaineistosta, joka on julistettu Suomessa salaiseksi. Pääministerin tekstiviestejä ei myöskään voitane katsoa yhteiskunnallisesti merkittäviksi, saahan sitä vapaa mies vapaa-ajallaan viestitellä mitä huvittaa. Eikä Vanhanen ole viestien sisällöstä tiettävästi sanonut mitään missään yhteydessä, toisin kuin Kanerva teki. Niinpä perinteiset mediat eivät ilmeisesti voi julkistaa viestejä ilman oikeudellisia seuraamuksia. Iltapäivälehdet ovat joutuneet tyytymään vain viestien sisällön kertomiseen varovasti, ja erityisesti on varottu linkittämästä millekään Vanhasen tekstiviestejä julkaiseelle sivulle, vaikka niin Iltalehden kuin Ilta-Sanomienkin tavaksi on tullut kirjoittaa yhä enemmän “Julkkis näytti tissit - katso kuva!” -tyyppisiä juttuja, joissa vain linkitetään jossain toisessa mediassa julkaistuun kuvaan. Ja tämähän onkin varsin kätevää, koska iltapäivälehtien ei tarvitse maksaa kuvasta mitään. Mutta Vanhasen tapauksessa ainakin Iltalehti kieltää Vanhasen viesteihin linkittämisen myös keskustelupalstallaan.

Niinpä Matin seksiviestien levittäminen on Suomessa jäänyt tyystin kansalaisten ylläpitämien kanavien ja medioiden vastuulle. Moni irc-käyttäjä on todennäköisesti ehtinyt lukea viestit jo varhain aamulla, ja perinteisempien keskustelupalstojen lukijatkin jo aamupäivän aikana. Esimerkiksi Plaza.fi:n Muropaketti-keskustelussa on julkaistu linkki Matin viesteihin, kuten myös laaduttomista keskusteluistaan tunnetussa Suomi24.fi:ssä.

Sen lisäksi että perinteisten medioiden on tyydyttävä uutisissaan nettikeskustelujen jälkipuintiin ja viestien varovaiseen referointiin, saavat ne silti niskaansa tekstiviestiuutisiin kyllästyneiden lukijoiden ärtymyksen. Monissa keskusteluissa on jo kihisty kiukusta, kun turhanpäiväisistä tekstiviestiuutisista ei päästä millään eroon.

Ikestä on tänään kirjoitettu jo rivi jos toinenkin, mutta täytyyhän sitä vielä itsekin päästä ministerin eroa kommentoimaan. Usein tapanani on ollut silittää valtamedioita vastakarvaan, mutta Kanervan tapauksessa en katso sitä tarpeelliseksi. Media teki työtään, ehkä turhan hyökkäävästi ja liiallisten kohu-alkuisten otsikkojen kera, mutta muuta valittamista ei itselläni ole.

Useamman kohua kommentoineen mielestä media aiheutti Kanervan eron. Itse en tätä mielipidettä jaa, Kanerva itse sai kohun aikaiseksi kiertelemällä totuuden rajoille saakka viestiensä sisällöstä puhumista. Median ajojahdista voidaan kyllä puhua, mutta ajojahti vaatii sen toisenkin osapuolen. Ike olisi voinut jarruttaa kohua monta kertaa, muttei jostain syystä tätä kunnolla yrittänyt. Esimerkiksi Kanerva olisi voinut tehdä Hymyn paljastuksen tyhjäksi kertomalla itse jo muutama viikko sitten, että mitäs tulikaan viestiteltyä. Silloin viestien pitäminen lööpeissä päiväkausien ajan olisi muuttunut huomattavasti hankalammaksi. Jos ministeri olisi samalla osoittanut uskottavasti katumustaan ja puolue läksyttänyt tätä sopivasti, ei ero olisi ollut mikään välttämättömyys. Vaikka alapääviestien lähettäminen on ministerille noloa, olisi se luultavasti voitu vielä katsoa yksityisasiaksi. Sitä kuitenkaan ei enää voida, jos ministeri kiertelee ja valehtelee kaikelle kansalle viestittelyistään, koskivatpa viestit sitten mitä asiaa tahansa.

Kohua seuranneena ihmetytti, miksei Kokoomus tullut näkyvästi ministerinsä tueksi. Ja näin viikonlopun jälkeen tuntuu, että puolueessakin taidettiin odottaa viestien julkaisemista, jotta asiasta saataisiin muodostettua mielipide. Jos taas puolueen täytyy odotella jonkun juorulehden ilmestymistä saadakseen tietää, mitä yksi puolueen tärkeimmistä henkilöistä on oikeasti viestitellyt, on jo silloin käsillä tekstiviestejä paljon pahempi ongelma. Tässä vaiheessa median ajojahtikin muuttuu melko yhdentekeväksi. Tuskin millään puolueella voi olla ministeriä, jonka tekemisten todellinen laita saadaan puolueessakin tietää vasta juorulehden ilmestyttyä lehtitelineisiin. Nyt totuus valkeni Kataiselle ilmeisesti vasta edellisenä iltana, eikä mitään enää ollut tehtävissä.

Hauskin Kanerva-kohusta aikaansaatu otsikko löytyy muuten Markkinointi&Mainonnasta: Ike kaatui kikkeliinsä.